Havahtuminen

Havahtuminen

Eräässä facebook- ryhmässä keskusteltiin Anthony de Mellon kirjasta ”Havahtuminen”. Tai ei siitä oikeastaan keskustelu, vaan mainittiin, että se on tärkeä, ajatuksia avaava, kannattaa ehdottomasti lukea- kirja. Näiden suositusten perusteella uteliaisuuteni heräsi ja lainasin rähjääntyneen teoksen pääkirjastosta. Tämä kappale näytti olevan vuonna 2000 painettu kirja ja neljäs painos.

Anthony de Mello syntyi Intiassa Bombayssa, nykyisessä Mombaissa. Kodissa puhuttiin kuitenkin englantia ja elettiin länsimaiseen tyyliin. Anthony kävi katolista koulua ja aloitti jo 16-vuotiaana jesuiittojen noviisikoulutuksessa vanhempien vastusteluista huolimatta. Myöhemmin jesuiittojen Bombayn piirin johtaja toimitti nuorukaisen terapeutin koulutukseen Yhdysvaltoihin, koska oli huomannut hänen lahjakkuutensa. Tässä ympäristössä suurin osa opiskelijoista ja kouluttajista oli vapaa-ajattelijoita. Palattuaan Intiaan de Mello perusti eri vaiheiden jälkeen Sadhana (= pyrkimys kohti hengellistä päämäärää)- instituutin, ja vähitellen hänen kristillinen hengellisyytensä laajeni universaaliksi hengellisyydeksi.

Isä de Mellon maine levisi niin, että hän terapeutin työnsä ohella piti opetustilaisuuksia Intiassa, Japanissa, Malesiassa, Signaporessa ja Yhdysvalloissa. Keväällä 1987 hän sai valmiiksi kirjansa ”The Prayer of the Frog” (”Sammakon rukous”) ja matkusti New Yorkiin tapaamaan Bill-veljeään ja jesuiittayhteisön jäseniä. Yöllä hän kirjoitti ystävälleen:”Minua kiinnostaa vain hengen maailma. Kaikki muu on epäolennaista. En ole koskaan ollut näin onnellinen, näin vapaa.” Seuraavana aamuna hänet löydettiin menehtyneenä äkilliseen sydänkohtaukseen.

Vuonna 1998 Vatikaanin kirkon oppia valvova virasto, uskonopin kongregaatio julkaisi laajan tiedonannon, jossa de Mellon myöhäiskauden kirjoitukset tuomittiin. Koska de Mello piti kaikkia uskontoja, myös kristinuskoa, suhteellisina ja jopa esteenä totuuden etsijöille, hänen oppinsa todettiin asettuvan kristinuskon ulkopuolelle.

Luin kirjan nopeasti, varmaankin liian hätäisesti. ”Havahtuminen” on koostettu de Mellon pitämän hengellisen konferenssin nauhoitetuista luennoista, ja sen huomaa tekstistä. Luennoissa kerrotaan paljon juttuja, tarinoita, esimerkkejä, jotka kyllä ovat viihdyttäviä, mutta erityisen selkeää opinkokonaisuutta siitä on mielestäni vaikea löytää. Ehkä suurimman vaikutuksen minuun teki esipuheessa oleva tarina, jonka de Mello on kertonut monenlaisissa tilaisuuksissa.

Eräs mies löysi kotkanmunan ja pani sen kanalassa kanan pesään. Kotkanpoikanen kuoriutui tipuparvessa ja kasvoi yhdessä niiden kanssa. Koko elämänsä se luuli olevansa kana ja teki sitä, mitä nekin tekivät. Se kuopsutti maasta matoja ja hyönteisiä, kotkotti ja kaakatti. Se saattoi räpsytellä siipiään ja lentää ilmassa muutaman metrin.

Vuodet kuluivat ja kotkasta tuli hyvin vanha. Eräänä päivänä se näki kotkan liitelevän ylhäällä taivaalla liikutellen vahvoja kultaisia siipiään.

- Mikä tuo on? se kysyi.

- Se on kotka, lintujen kuningas, vastasi kana. - Se kuuluu taivaalle, me kuulumme maahan, me olemme kanoja.

Niin kotka eli ja kuoli kanana, koska se luuli olevansa kana.

” Havahtuminen tietoisuuteen” on asia, jota de Mello painottaa. Mitä se sitten tarkoittaa? Suoraan sanottuna en oikein saanut selville. Onko se sitä, että ihminen jollakin tavalla ”ulkoistaa” itsensä? Älä sano, että olet onnellinen, älä sano, että olet masentunut, sillä tunnet onnea tai masennusta vain tällä hetkellä. Tunteet tulevat ja menevät - eli ihminen ja hänen elämänsä on enemmän kuin hänen tunteensa. Onko tämä se oivallus tietoisuuteen? - ”Hiljaisuus ei synny äänien lakkaamisesta, vaan egon vaikenemisesta.”